Saarellahan on oltava ranta, onhan?

On oltava, vaan sen löytäminen ei ihan niin helposti tapahdukaan. Tommosessa turistihornassa lähes jokainen rantametri on jonkun resortin omaa biitsiä. Pyrkimyksemme etsiä jonkinlainen rantakaistale johtivat hauskaan autoarvailuun, joka ei lopu ennen kuin on kymmenen kertaa kauniisti pyydetty ja ehdotettu että "kannattaisko kysyä joltakulta tai jostain?". Harharetken aikana ajoimme kukkulaa ylöspäin, sieltä saa mahtavia jorpakku-kuvia:



Jorpakun yläpuolella vallitsee viidakku, joten siitäkin oli otettava fotoa:



Näistä viidakku/jorpakku-kuvista huomataan yksi asia. Kyllä sieltä jonkinlainen biitsi pilkistää.



Ehdotukset täräyttää autolla viidakun läpi rinnettä alas eivät kuitenkaan saaneet mainittavaa kannatusta, koska se johtais siihen että "me kuollaan kaikki". No, ei sitten, hyvät ideat tollai vaan mennään ja dissataan. Päädyimme sitten erään resortin rannalle koska sinne kuulemma saa mennä. Siellä oli jotakuinkin tämän näköistä:



Kuva pitkin biitsiä näyttääpi seuraavan kaltaiselta:



Päätimme tutustuttaa juniorin merivesileikkien ihmeelliseen maailmaan. Ei jostain syystä näytä kauhean innostuneelta...



Näyttää enempi siltä että mielessä liikkuu abauts "just just. Nyt päästätte kyllä mut justiinsa pois tästä ihmeen systeemistä. Tai muuten kostoksi paskon housuuni." Sellaiset uhkaukset onkin syytä ottaa vakavasti, koska jokunen viikko myöhemmin (niin tää ei sitten ole mikään reaaliaikalöpinä, ei tuolla mitään nettiä ole enkä olis muutenkaan jaksanu blogata) juniori osoitti erittäinkin tuntuvalla tavalla että vaipanvaihtoon ei kannata alkaa ennen kuin ollaan semivarmoja siitä että suoritus on ohi. Muuten tulee hauskaa kuraa patjoille ja muille.

Rannalla on lämmintä, joten jonkinlaisten virvokkeiden nauttiminen on sangen suotavaa. Kuvassa valioyksilö paikallista virvoketta.



Siinähän oli ihan kiva lojua tommosella makuualustalla, olutta juoden ja tupaakkia poltellen. Varjon puolella ei ollu liian kuumakaan. Ei ollu resortissa liikaa väkeä, tuohan ei mikään hai-kausi eli high season ollu, joten ei ollu tungosta ei.

Iltagrillailua varten käytiin kalakaupassa ja ostettiin muita meriörkkejä ja tietenkin mustekalaa. Aina pitää olla mustekalaa. Se tuoreehko mustekala nyt vielä menee, mutta kuivattua ja grillattua onkin astetta vaikeampaa käsittää, varsinkin kun se haisee viikko sitten kuolleelle/pestylle vithulle. Otin kuvia vangituista ravuista, hahaa.



Rapukauppa kaupittelee myös kanan munia ja muita kikkeleitä. Niillä on niitä jokseenkin paljon äkkiseltään katottuna.



Samassa kaupassa huomataan hauskasti että laitat betonia melkein mihin vaan, joku rakki siitä kuitenkin kävelee yli ennen kuin tuotos kuivuu. Tämä ilmiö on yllättävän yleinen.



Kaupustelun jälkeen mentiin takaisin biitsille. Arvuuttelin hetken aikaa että otanko välijorpakusta kuvaa vai ei. Otinpa kuitenkin...



..ja hyvä että otin. Kuvahan otti taas ihan itte ittensä, koska en huomannut laisinkaan tota maailman päheintä peiliefektiä kuvaa ottaessani. Mahtava environment mapping häh? Valokuvauksen tärkein sääntöhän on kai se että vaikka kaikki otetut kuvat ei oliskaan hienoja, ottamattomat kuvat eivät ole kovin hienoja eikä niillä oikein voi elvistellä. Vähä niinku veinkretskin kommentti että eihän joka laukaus maaliin mene mut jos ei lauo niin silloin ei ainakaan mene.