No päivitänhän minä, aina kun ehdin.. :)

Niin, silloin joskus kuukausi tai yli sitten kun jaksoin tänne räpeltää, oltiin siellä biitsillä. Biitsiltä etenemme johdonmukaisesti syömään. Thaimaalaiset syövät aina ja koko ajan. Oma teoriani on että sysitulinen ruoka aiheuttaa niin perkeleellisen jälkinärästyksen että ko. vaiva on poistettava syömällä uudestaan. No, kuitenkin, aivan kaikkea thaikut eivät syö, kuten rannalta löytämääni kaunista luontokappaletta:



Kyseessähän on siis meduusa tai muu jelly-dildo-kala. Tuosta varmasti saisikin melkosen jellysellaisen jos tossa jotain myrkkyä on jäljellä. En tiedä, käpistelin tota vaan pitkällä tikulla. Ehdotin rouvalle että grillataanko tuo, totesi että hulluko olet. Eipä taida tietää että kunhan meret on läpikotaisin ryöstökalastettu, me kaikki syödään noita.

Sitten sen varsinaisen grillisapuskan pariin. Muut tyypit vetivät naamaansa tyypilliset somtamit ja mustekalat ja rapusekamelskat. Tuo sekamelska on siitä hauska että siinä on kuorimatonta rapua ja sitten kuitenkin joku soosi seassa. Joten sormin vaikea syödä kun tulee sotkua, mutta ei niitä kuorineen viitti järsiä vaikka thaikut tekevätkin niin. Aloin jopa älytä miten ja mistä semmosista ravunkappaleista löytyy lihaa ja miten sitä örkkiä kuoritaan. Toki jossain vaiheessa se kuorimisnysväys alkaa vituttaa, rapupala penkille ja nyrkillä päälle, sitten kuorenpalat huitsin nevadaan ja lihat naamariin. Ihan hyväähän tuo on, eikä maistu ees paljoa kanalta. Varsinainen ateriani näyttää jotakuinkin tältä, kuitenkin:



Näissähän nyt ei sinänsä mitään erikoista ole, kalat vaan halsteriin ja menoks. Näiden keittiö on siitä vähän kummallinen että ittehän tunkisin noiden kalojen sisuksiin tonnin valkosipulia ja muuta yrttihärveliä, mutta tuolla päin näin ei tehdä, vaan vedetään sitten nam jimiä palan painikkeeksi. Se taas on farangiraukalla liian tulista, joten vaihtoehtoina on kala joka ei maistu erikoisesti, tai kala joka maistuu tsilille. Illan tullen grillatessa kerkesi tulla myös pimeää, joka on napapiiriläiselle ihmeellinen konsepti kesäaikaan:



Kamerana edelleen n900, ja sen kyllä huomaa. Ei tuolla rakeita sada, kamera vaan on aika toivoton pimeellä.

Saarellahan on oltava ranta, onhan?

On oltava, vaan sen löytäminen ei ihan niin helposti tapahdukaan. Tommosessa turistihornassa lähes jokainen rantametri on jonkun resortin omaa biitsiä. Pyrkimyksemme etsiä jonkinlainen rantakaistale johtivat hauskaan autoarvailuun, joka ei lopu ennen kuin on kymmenen kertaa kauniisti pyydetty ja ehdotettu että "kannattaisko kysyä joltakulta tai jostain?". Harharetken aikana ajoimme kukkulaa ylöspäin, sieltä saa mahtavia jorpakku-kuvia:



Jorpakun yläpuolella vallitsee viidakku, joten siitäkin oli otettava fotoa:



Näistä viidakku/jorpakku-kuvista huomataan yksi asia. Kyllä sieltä jonkinlainen biitsi pilkistää.



Ehdotukset täräyttää autolla viidakun läpi rinnettä alas eivät kuitenkaan saaneet mainittavaa kannatusta, koska se johtais siihen että "me kuollaan kaikki". No, ei sitten, hyvät ideat tollai vaan mennään ja dissataan. Päädyimme sitten erään resortin rannalle koska sinne kuulemma saa mennä. Siellä oli jotakuinkin tämän näköistä:



Kuva pitkin biitsiä näyttääpi seuraavan kaltaiselta:



Päätimme tutustuttaa juniorin merivesileikkien ihmeelliseen maailmaan. Ei jostain syystä näytä kauhean innostuneelta...



Näyttää enempi siltä että mielessä liikkuu abauts "just just. Nyt päästätte kyllä mut justiinsa pois tästä ihmeen systeemistä. Tai muuten kostoksi paskon housuuni." Sellaiset uhkaukset onkin syytä ottaa vakavasti, koska jokunen viikko myöhemmin (niin tää ei sitten ole mikään reaaliaikalöpinä, ei tuolla mitään nettiä ole enkä olis muutenkaan jaksanu blogata) juniori osoitti erittäinkin tuntuvalla tavalla että vaipanvaihtoon ei kannata alkaa ennen kuin ollaan semivarmoja siitä että suoritus on ohi. Muuten tulee hauskaa kuraa patjoille ja muille.

Rannalla on lämmintä, joten jonkinlaisten virvokkeiden nauttiminen on sangen suotavaa. Kuvassa valioyksilö paikallista virvoketta.



Siinähän oli ihan kiva lojua tommosella makuualustalla, olutta juoden ja tupaakkia poltellen. Varjon puolella ei ollu liian kuumakaan. Ei ollu resortissa liikaa väkeä, tuohan ei mikään hai-kausi eli high season ollu, joten ei ollu tungosta ei.

Iltagrillailua varten käytiin kalakaupassa ja ostettiin muita meriörkkejä ja tietenkin mustekalaa. Aina pitää olla mustekalaa. Se tuoreehko mustekala nyt vielä menee, mutta kuivattua ja grillattua onkin astetta vaikeampaa käsittää, varsinkin kun se haisee viikko sitten kuolleelle/pestylle vithulle. Otin kuvia vangituista ravuista, hahaa.



Rapukauppa kaupittelee myös kanan munia ja muita kikkeleitä. Niillä on niitä jokseenkin paljon äkkiseltään katottuna.



Samassa kaupassa huomataan hauskasti että laitat betonia melkein mihin vaan, joku rakki siitä kuitenkin kävelee yli ennen kuin tuotos kuivuu. Tämä ilmiö on yllättävän yleinen.



Kaupustelun jälkeen mentiin takaisin biitsille. Arvuuttelin hetken aikaa että otanko välijorpakusta kuvaa vai ei. Otinpa kuitenkin...



..ja hyvä että otin. Kuvahan otti taas ihan itte ittensä, koska en huomannut laisinkaan tota maailman päheintä peiliefektiä kuvaa ottaessani. Mahtava environment mapping häh? Valokuvauksen tärkein sääntöhän on kai se että vaikka kaikki otetut kuvat ei oliskaan hienoja, ottamattomat kuvat eivät ole kovin hienoja eikä niillä oikein voi elvistellä. Vähä niinku veinkretskin kommentti että eihän joka laukaus maaliin mene mut jos ei lauo niin silloin ei ainakaan mene.

Cowa-bunga-low

Paattimatkan jälkeen parkkeeraamme ittemme bungalowiin levähtämään. Hienot kaakelit porstualla nääs.



Tässä vaiheessa pahaa-aavistamaton kuvaaja ei edes arvaa kuinka hienot nämä kaakelit ovatkaan kunhan on vähän satanut vettä. Silloin on fiksu idea mennä paljain jaloin porstualle tupakille niin että toinen jalka on huoneen puolella ja toinen lipsahtaa kaakelilla. Jotta nukkuva rouva ei herää, joutuu tuskastuneena kiroilemaan hiljaa kun huoneeseen jätetty jalka raahautuu kynnyksen yli ja varvas lähes murskaantuu, "peeerrrrkele..aivittu...rrrawwwrrr..". Tuloksena hieno neonmustelma, jonka parantuminen kestikin sitten loppureissun. Noh, lääkäriin en mennyt, enkä mene.

Bungalowin vieressä on kivan näköinen jorpakku. Näyttää nätiltä yön pimeinä tunteina..



..mutta seuraavana päivänä saatetaan huomata että melkoinen kuraviemäri kyseessä kuitenkin. Ei selvinny laskeeko paskahuusi suoraan tohon jorpakkuun vai mennäänkö jonkinlaisen filtterin kautta, mutta eihän tuo nyt ihan esteettiseltäkään enää näytä. :)



Kyseinen kuraviemäri johtaa mereen. Otetaanpa siitäkin hienoja kuvia, kuten esim.



..josta päästäänkin reissun kenties hienoimpaan otokseen, se tulee tässä!



"Kuinka sinä sen teit?", kysyvät fotoharrastajat. Noh, yritin näpsiä fotoja rannasta ja tosta purosta, kun huomasin että äkäinen kusiainen puree jalasta perkeleen kovaa. Siinä sitten niitä jalkapöydän päältä häätäessäni onnistuin painamaan kuvausnamiskuukkelia. On se upeeta. Jotakuinkin tämmöstä kuvaa siinä oikeasti oltiin ottamassa...



Nyt kun osattiin varoa äkäisiä kusiaisia, saatiin joten kuten otettua kuva rannasta. Vähä ilmeisesti laskuveden aika tai jotain, ei näytä erityisen houkuttelevalta.



Ihan ookoomesta noin ensihavaintojen kannalta, lämmintähän tunnetusti on vaikka aurinko ei kamalasti paistakaan.

Paatilla norsusaarelle

Pienen arpomisen jälkeen löytyi oikea laituri josta paatti menee norsusaarelle. Hetken arvuuttelun jälkeen saatiin jopa maksettua paattimatka. Siinä se paatti odottelee.



Paattimatkalta saa tietenkin hienoja kuvia, joskin ne on otettu ei-ihan-reunalta. En mene reunalle, en. Tippuu järveen koko äijä tai ainakin kamera, joka toimii myös puhelimena. Varsinkin kun alla on meri eikä järvi. Eikä se nyt ole hyvä tilanne jos alla on Meri. Mutta asiaan.



Vastaan tulee myös toisia paatteja, joten ehkäpä saarelta pääsee poiskin jos niin haluaa.



Kivan näköinen saari ainaskin noin paatista katottuna.



Monenlaista viidakkoa ainakin löytyy. Tai viidakkua, nuin niinku pohjoismurteisesti.

Matkalla norsusaarelle

Vieläkin laiskotus vaivasi, joten Koh Changille mennessä ei kauheena tulluna näpsittyä fotoja. Matkaa tonne on joku parikolmesataa kilometriä, joten perinteiseen thaimaalaiseen tapaan matka kestää koko päivän koska joka välissä pitää pysähtyä syömään ja vessaan ja ostoksille ja vaikka mitä. Jokunen maisemakuva tarttui kuitenkin räpylään.



Höhhöhhöh. Kuvahan otti käytännössä itte ittensä, helppoa kuin heinän syöminen. Tuo on jostain huoltoasemalta kun jollakulla iski paskahätä. Samassa paikassa oli myös mystinen rinkeli.



En tiedä mikä tuo on, enkä välitäkään tietää, point and shoot ja muut saa selittää.

Ensimmäiset räpellykset

Tulipa lennettyä 9 kuukauden ikäisen vekaran kanssa 1+10 tunnin lennot, ensin tietty oulu-helsinki, sitten helsinki-bangkok. Odotin kauhulla, mutta juniori nukkui aika sievästi melkein koko lennon ja saihan siinä itekin torkahdettua, mikä on ihan uus juttu. Paikat oli koneen edestä johon saa kätevästi seinään kiinni semmosen korin (bassinet, enklanniksi) johon juniori pienikokoisena mahtui juuri ja juuri.

Reissusta pitää olla paljon kuvia, joten ensimmäisenä semmonen otetaan tietenkin viemärinkannesta.


Kuvan kommentiksi voisi sanoa että :-o

Lentelystä kohtuullisen väsyneenä tossa vaiheessa ei kauheena näpsitty fotoja, mutta paikalliset sähköhärvelit tietysti aina kiinnostavat, joten tossapa kuva siitä miten sähöt tulevat kerrostaloon.



Tarkkasilmäiset commodore-fanit huomaavat taustalla olevan talon numeron. Kohtalon johdatusta.